tennarivillikset

Kun nyt kerran pääsin vauvan töppösten makuun, niin kohta pikkuinen varmaan hukkuu näihin. Tarvitsen lähipiiriini enemmän vauvoja!

Pieni kummityttöni kastettiin tänään, ja nämä tennarivillikset olivat osa lahjaani. Vanhemmat toivoivat lahjaksi vauvakirjaa, ja heidän valitsemansa kirjan lisäksi halusin antaa myös jotain yllättävämpää. Muistan joskus aikaisemminkin nähneeni ohjeen lasten tennarivilliksiin, mutta muutama viikko sitten törmäsin niihin uudelleen Facebookissa, missä muuallakaan. Vauvan vanhemmilla on komea tennarikokoelma, joten lienee jo aikakin tytön alkaa kerryttämään omaansa. Testasin erilaisia malleja sekä virkaten että neuloen ja noin tuhannen purkamisen jälkeen päädyin tähän Marttojen vauvasukkaohjeeseen, jonka pohjalta neuloin Converse-henkiset villasukkatennarit. Muuten taisin mennä ihan ohjeen mukaan, mutta varresta tein vähän lyhyemmän (24 kerrosta) ja langan vaihdoin valkoiseen riviä ennen kärkikavennusten aloittamista. Niin ja totta kai lisäsin myös kengännauhat, jotka ovat siis yksinkertaisesti ketjusilmukkaa. Alin rivi on kiinnitetty paikoilleen molemmista päistä, muuten vaan pujotettu silmukan alta.

En ole ollut ristiäisissä vuosiin, joten jouduin aamulla arpomaan, että kuuluvatko ristiäislahjat siihen ryhmään lahjoja, jotka pakataan vain johonkin lähinäkyvään tai kietaistaan ympärille kaunis nauha, jotta kaikki näkevät paketin sisällön, vai paketoidaanko ne kokonaan paperiin. Päädyin ensimmmäiseen, mutta ilmeisesti olin väärässä, koska kaikissa muissa paketeissa oli söpöt vaaleanpunaiset paperit. Ensi kerralla sitten.

olipa kerran pala muovailumassaa, josta tuli kaulakoru

Olipa kerran visio. Kuten joskus käy, kauniista ajatuksesta huolimatta visio ei toteutunut halutulla tavalla. Koska Cernit-massa oli kuitenkin hankittuna, jotain siitä oli tehtävä. Niin keltainen massa päätyikin rinkuloiksi, nahkanauhaan ja kaulaan roikkumaan. Siinä massa eli onnellisena elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

Paitsi ei olekaan, koska kuka muistaa lapsuudesta ne kaulakorukarkit? Siis ne, joissa oli pastellivärisiä sokerihommia kuminauhassa, joka laitettiin kaulaan ja syötiin siitä. Ymmärrätte varmaan pointin?

Ja kun nyt päästiin lapsuuden karkkeihin, niin on pakko jatkaa vielä aiheesta. Niin menin meinaan minäkin ja ostin kauppoihin palannutta kuplasuklaata, joka pitäisi kuulemma muistaa lapsuudesta. (Itse en siis muista, joten nostalgointi perustuu täysin kavereiden puheisiin siitä, että lapsena tää oli kova juttu.) Ja siis häh, ällömakea patukka toi mieleen lähinnä adventtikalenterin suklaayllärit tai halvat pääsiäismunat. Ei siis Kinderiä tai Fazerin suklaakalenteria, vaan ihan jotain muuta. Voisin valittaa myös Pigallin (äitini osti niitä lapsena kauppa-autolta erikoispäivinä) katoamisesta ja sen tilalle tulleesta Starbarista. Sen sijaan hiljenen.

alfred, robin, nightwing, batman, batgirl, gordon, catwoman

Kuten arvelin, en sitten pystynyt vastustamaan. Kuka muka pystyisi, kun vastassa ovat Batman, Kissanainen, komissaari Gordon, Robin ja muut?

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siis ensimmäisenä huomioni varastaneeseen Batmaniin ja hyviskumppaneihin. En ollut koskaan aikaisemmin tilannut mitään Etsyn kautta, mutta ostaminen kävi kätevästi Visa Electorinilla (Verified by Visa). Tein tilauksen aika myöhään illalla (eli kanadalaisen kauppiaan aikaan kai iltapäivällä) ja malli odotti sähköpostilaatikossa yliopistolta tullessa. Kauppaan kuului erittäin selkeä mallipiirros, johon oli merkitty tarvittavien värien koodit kahdelle eri muliinilankamerkille (DMC ja Anchor) sekä muuta hyödyllistä tietoa. Mukana tuli myös sympaattinen saatekirje.

Piheyksissäni en hankkinut muliinilankoja ihan kaikissa väreissä, joita mallissa suositeltiin. Säästin ainakin erisävyisissä punaisissa, ruskeissa, keltaisissa, harmaissa ja sinisissä.

Suurta roolia tässä projektissa näyttelivät yksi todella sateinen sunnuntai ja monta elokuvaa.

Leikkasin kankaan alussa vähän liian pieneksi, ja tajuttuani sen en enää viitsinyt lähteä purkamaan ja aloittaa alusta. Kehykset ovat siis ehkä hitusen ahtaat noinkin suurille persoonille, mutta ajattelin tasapainottaa tilannetta jättämällä Harrylle, Ronille ja Hermionelle runsaasti tilaa hengittää ja loistaa. Tämä ei nimittäin jää tähän.

Kertaus on opintojen äiti: malli ostettu täältä, tekijöiden blogi täällä, suomenkielistä perustietoa ristipistotöistä esimerkiksi täältä.

inspirazion

Dear Pinterest,

you inspire me.

    

pixel people

En ole tehnyt ristipistotöitä sitten lapsuuden, mutta nyt on ehkä pakko. Katsokaa nyt näitä. Mallit ovat weelittlestitchesin ja niitä voi ostaa Etsystä. Katsokaa nyt näitä (oho, tuli kahdesti, oon niin innoissani!), en kestä!

Voisko joku tehdä mulle mallin Gilmoren tytöistä, se ois täydellistä!

L niin kuin laura

Joskus vuosituhannen vaihteessa kaikilla hienoilla tyypeillä (ainakin siellä, mistä minä tulen) oli koru, jossa luki oma nimi. Omani koostui mustista kuutioista, joiden jokaisella sivulla oli kirjain valkoisella. L-A-U-R-A. Helmet valittiin yksitellen ja pujotettiin mustaan nauhaan naapurikaupungin erikoisliikkeessä. Se oli hienoa!

Sitten tuli Sinkkuelämää ja Carrie-koru, jonka koukeroista nimeä piti tavata 

Ja nyt ollaan sitten niin salaperäisiä, että pelkkä hienosteltu alkukirjain riittää tukemaan identiteettiä.

Kirjain on väännetty hopeoidusta kuparilangasta. Käytännön ja ulkonäkösyistä olen kiitollinen siitä, että etunimeni alkaa juuri L-kirjaimella (eikä esimerkiksi X:llä, Xenoilla lienee haastetta taiteilla alkukirjaimensa yhdestä pätkästä). Nuoruuden nimeninhoamisvaiheesta olen muutenkin päässyt siihen pisteeseen, että Laura on mielestäni ihan mahtava nimi. Ja sekös jos mikä tuo hyvän tunteen, kun tuntee nimensä omaksi, eikä haluaisi tulla kutsutuksi muuksi.

töppöstä toisen eteen

Tämä tuore täti kiinnitti huomiota siihen, että seitsemänviikkoisella siskontyttärellä on aina samat ulkotöppöset. Tai siis jotkut villasukan tapaiset nuo kai ovat, lähinnä vaunuissa makaamiseen ja autossa matkustamiseen siis tarkoitetut, eihän tuon ikäinen vielä juuri muuta ulkona tee, rintarepussakin kuljetaan vielä vauvapussukassa.

Malliltaan nämä tekemäni muistuttavat kovasti niitä yksiä paljon käytettyjä, joten ilmeisesti malli miellyttää myös vanhempia. Värinkin valitsin lähinnä siskoni maun mukaan, itse en ole ihan varma violetista. Ohje on Novitan ja löytyy täältä.

Ihmettelin muuten sitä, että ohjeessa langanmenekiksi oli merkitty 50 grammaa eli kokonainen Novita Wool -kerä. Todellisuudessa lankaa kului kuitenkin korkeintaan puoli kerää. Onko langanmenekki aina merkitty yläkanttiin? Vai onko kyse siitä, että 50 grammaa on pienin yksikkö, jossa kyseistä lankaa myydään? Vai onko menekkiin laskettu mukaan mallitilkku (ja tekeekö joku niitä oikeasti)? Kuka tietää, kuka selvittää?

eläinpeitto etenee

Viime joulun aikoihin, kun siskoni oli vähän aikaisemmin saanut tietää raskaudestaan, äitini alkoi neuvoa tulevalle vauvalle nuttua. Nyt, kuusi viikkoa pienen tytön syntymän jälkeen, nuttu odottaa edelleen nappeja. Ja saakin odotella varmaan hetken, sillä ponteva tyttö on jo kasvanut ulos pienimmistä vauvavaatteista.

Mitä tästä opimme? 1. Harkitse kahdesti ennen kuin alat suuritöisen vaatteen tekemistä nopeasti kasvavalle ihmiselle/eläimelle/kohteelle. 2. Tee aloitetut työt loppuun säädyllisen ajan kuluessa tai ne jäävät ikuisesti keskeneräisiksi.

Äitini esimerkistä pelästyneenä kaivoin siis eläinsatupeiton tilkut keittiön kaapin päälle nostamastani pahvilaatikosta ja viimeistelin jälleen muutaman palan.

Tässä taas linkit esikuvina toimineisiin kirjontamalleihin:

• koira
• possu
• lintu
• pupu jämälanka-kirjasta

kun kerran eevakin

Mikään ei saa tätä nuorta naista siivoamaan tehokkaammin kuin äidin ilmoitus yökyläilystä. Pyyhin pölyt, imuroin, heitin pilaantuneet ruuat menemään, puhdistin peilit. Toisin sanoen puunasin siis parhaani mukaan, ja silti jäi tuntumaan, että asuntoni kaipaa jotain kohennusta.

Kuten melkein joka päivä, kävin sitten vilkaisemassa Kaikki mitä rakastin -blogissa, josko sinne olisi tullut uusia juttuja. Ja olihan sinne. Yksi sellainenkin, jossa kirjoittaja Eeva noin niin kuin ohimennen mainitsee virkanneensa vessanmaton. Ensimmäinen ajatus: Se osaa virkatakin, voiko nainen enää olla symppiksempi! Toinen ajatus: Mä kans!

Siltä istumalta lähdin (ihan oikeasti, koko lähtöprosessiin meni ehkä 3 minuuttia) pyöräilemään Oulunkylän Lankamaailmaan, jossa kiikutin kassalle elämäni ensimmäistä kertaa kuteita. Vielä takaisin ihanan Käpylän läpi, ja alle tunnin päästä projektista päättämisessä istuin lattialla selvittelemässä kudekasaa.

Neljä tuntia myöhemmin matto oli valmis. Äidin tuloon oli vielä ainakin 18 tuntia.

Matonkuteista mitään tietäväni ostin sellaista paksua (ja edullisinta) trikookudetta, jota oli seinän täydeltä eri väreissä ja erikokoisissa vyyhdeissä. Virkkauskuteen bongasin vasta lähtiessä ja katsomatta ajattelin, että erona olisi vain se, että virkkauskude oli pyöritelty valmiiksi palloksi. Ilmeisesti virkkauskude on kuitenkin kapeampaa ja siten ehkä helpommin käsiteltävää esimerkiksi pitsikuviollista mattoa tai muuta tehdessä. Tämä ostamani on leveydeltään noin 4 cm, leveys tosin vaihtelee välillä isostikin.

Matto tehdään näin: Luo 32 silmukkaa. 1. kerros: yksi ketjusilmukka, loppukerros kiinteitä silmukoita jokaisen edellisen kerroksen silmukan etureunaan. Loput kerrokset: sama kuin ensimmäinen kerros. Aikamoista.

Matossa on leveyssuunnassa 32 silmukkaa ja käytin siihen kaiken ostamani eli 1,6 kg trikoota. Kooltaan matto on 50 x 150 cm. (Kylppärini sen sijaan on leveydeltään 74 cm, ihan vain tiedoksi.)

Kyllä äidin nyt kelpaa.

herkkissormuksia

Monen vuoden täydellisestä koruttomuudesta olen siirtynyt suurten ja näyttävien sormusten, riipusten ja korvisten kautta suosimaan siroja koruja. Ainakin välillä. (Vähänkö muuten harmittaa, etten nuorempana käyttänyt koruja, koska sen takia jäivät saamatta kaikki arvokkaat korulahjat.)

Ihastuin herkkään rusettisormukseen välittömästi nähtyäni sen ohjeen I spy DIY -blogissa. Kipaisin askartelukauppaan ostamaan hopeoitua kuparilankaa (paksuudeltaan 1,2 mm) ja ryhdyin vääntelemään. Tässä tämänhetkiset sormustulokset.

Kirjoitin tämän tekstin muuten vauvanhoidon ohessa. Toisin sanoen vauva sylissä, vauva sängyllä, vauva sanojen välissä. Tämän jälkeen annan ekstrapaljon kunnioitusta kaikille vauvabloggareille (ja muille vauvallisille bloggareille). Ajatus katkee niin helposti.

helmiruusu

Inspiraatio ja ohjeet koruun täältä. Jouduin tosin vähän muokkailemaan ohjetta, koska varastoistani ei löytynyt tarpeeksi sopivia helmiä. Siimakin olisi voinut olla vähän ohuempaa.

Kaikeasta huolimatta pidän riipuksesta todella paljon ja uskon sen saavan lukuisia käyttökertoja. Helmi, eikö?

tee-se-itse-syksy

19 vuotta sitten lähdin noin 50 metrin päässä sijainneeseen kouluun (kyllä, asuimme Koulutiellä) vielä lähempänä (eli koulun piha-alueella) asuvan ystäväni kanssa. Minulla oli tennarit ja ystävälläni kumisaappaat, yhtä värikkäät kuitenkin. Siitä lähtien olen joka syksy aloittanut koulun. Ala-asteen, yläasteen, lukion, yliopiston, vaihtoyliopiston, kolmannen yliopiston. Periaatteessa teen niin tänäkin syksynä, mutta opintoihin palaaminen ei kuitenkaan näy missään.

Gradu vaatii istumalihaksia.

Seminaariin on matkaa melkein 300 kilometria. Junalla yhdensuuntaiseen matkaan menee vähintään 3,5 tuntia.

Samassa tilanteessa olevat opiskelukaverit asuvat ympäri Suomea.

Koska syksy ei siis tule minun luokseni, teen syksyn tänne. Soitan syksyistä musiikkia.
Nostan repun selkääni ja pyöräilen yliopistolle, vaikka se ei olekaan omani.

Asettelen kirjoja ikkunalaudalle.
Vaihdan karkit pähkinöihin.

Sisustan aivan kuin olisin juuri muuttanut.

 

Syksy on mielentila, vai miten se menikään.

Syksyn ja uuden fiilistä toi myös tänään avattu Helsingin yliopiston upea uusi pääkirjasto (ja ehkä vähän myös sataa - ei sadakaan -sääleikki). Hyvää syksyä!