kisapanta

Tästä viikonlopusta tulee jännä! Olen nimittäin osallistumassa elämäni ensimmäistä kertaa suureen urheilutapahtumaan. Talviurheilutapahtumaan.

Suuntana siis Salpausselän kisat, niiden mäkimonttu, ladunvarsi ja mitä ikinä paikkoja hiihto- ja mäkihyppykisoissa nyt onkaan.

Olen niin innoissani! (Ja vähän peloissani, mutta enemmän innoissani.)

Olen myös varustautunut, sillä yhtenä iltana tällä viikolla neuloin villapannan. Urheilukisoihin panta liittyy tietenkin siten, että panta -> ponnari -> sporttisuus. Niin sporttityttöä Lahtikaan ei ole minusta varmaan saanut, että yhdistäisin pannan ponnariin, mutta mäkimonttuun taidan tämän silti pukea. Pysyvät ainakin korvat lämpiminä.

Samalla sain itselleni vihdoin edes etäisesti turbaania muistuttavan päähineen. Olen jo useamman kuukauden ajan yrittänyt siinä onnistumatta neuloa turbaanipipoa. Olen testannut erilaisia ohjeita, joitakin parikin kertaa eri langoilla, mutta joko lopputulos ei ole pysynyt päässä tai en ole saanut sitä edes kasaan. Onko joku onnistunut turbaanipäähineen neulomisessa tai virkkaamisessa? Vastaanotan mielelläni vinkkejä ja ohjeita, sillä panta ei ihan onnistunut tukahduttamaan fiksaatiotani.

Etenkin epäonnistuneiden pipoviritysten jälkeen olikin niin ihana saada jotain valmiiksi parissa tunnissa, että suunnittelen useammankin pannan puikottamista. Suunnittelen myös asuvani ensi talvena maassa, jossa pärjää vuoden kylmimpäänkin aikaan pannalla, joten lisäkappaleiden tekeminen makes sense. Keräsin jo Pinterestiin muutamia kivoja ohjeita, suosikkejani ovat esimerkiksi tämä palmikkopanta, Novitan lettipanta ja ihanan ysäri kuviopanta. Pantoihin on muuten helppo upottaa kerien jämiä. Joko saan luvan tehdä toisen?

Ensimmäisenä puikoille pääsi siis 2o, 2n -joustinneuleesta muodostuva turbaanipanta. Tykkään tällaisista töistä, joiden ohje on supersimppeli, mutta lopputulos silti näyttävä. Käytin tuplalankaa (Dropsin Nepalia ja Novitan Woolia) ja kahdeksikon pyöröpuikkoa.

Ohje turbaanipantaan löytyy täältä.

sydämiä kaikille

Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää! Pusuja ja sydänsilmäisiä hymiöitä! 

Omat sydämeni lähetän tänä vuonna sähköisesti kuorrutettuna lupauksin rutistaa oikein kovaa, kun seuraavan kerran nähdään. Onneksi ystävyyttä, rakkautta ja sen sellaista voi juhlia milloin tahansa. Sen hetken koittaessa kaivan laatikoista kasan virkattuja sydämiä, joita sitten heittelen samalla kun pussailen ja halailen Tärkeitä Ihmisiäni. (Taustalla soi varmaan Mumford & Sons tai Lana Del Rey tai joku muu vastaava indieleffamusa. Soundtrackini on harvoin suomeksi, mutta jos olisi, niin se olisi Sannia, Jenni Vartiaista tai Finlandersin Oikeesti, koska rakkauden kanssa on turha yrittää olla cool.)

Kolme sydäntä on jo valmiina. Alta löydät ohjeet kolmenlaisiin virkattuihin sydämiin.

Tee aloituslenkki (taikarengas eli magic ring, ohje esim. täältä).

1. kerros: Virkkaa 3 kjs (kjs = ketjusilmukka) ja aloituslenkkiin 10 p (p = pylväs).

2. kerros: Virkkaa 3 kjs ja 3 pp (pp = pitkä pylväs) samaan silmukkaan, 3 pp seuraavaan silmukkaan, p ja ½p (½p = puolipylväs) seuraavaan, ks (ks = kiinteä silmukka) kahteen seuraavaan silmukkaan, seuraavaan silmukkaan (ks, p, ks). Tämä on sydämen kärki. Toinen puoli tulee käänteisessä järjestyksessä eli virkkaa 1 ks kahteen seuraavaan silmukkaan, ½p ja p seuraavaan, 3 pp, 3 pp ja 1 p. Sulje piilosilmukalla edelliseen kerrokseen.

Tee aloituslenkki (taikarengas eli magic ring, ohje esim. täältä).

1. kerros: Virkkaa kaksi kjs (kjs = ketjusilmukka) ja aloituslenkkiin 3 pp (pp = pitkä pylväs), 4 p (p = pylväs), pp, 4 p, 3 pp. Kiristä aloituslenkki melkein kiinni, ja virkkaa ensin 2 kjs ja aloituslenkkiin ps (ps = piilosilmukka).

2. kerros: Virkkaa ks (ks = kiinteä silmukka) ketjusilmukoiden muodostamaan lenkkiin, 2 ½p (1/2p = puolipylväs) seuraavaan silmukkaan, 3 ½p seuraavaan silmukkaan, 2 ½p seuraavaan, ½p kolmeen seuraavan silmukkaan, 2 ½p seuraavaan, (½p, p, ½p) seuraavaan silmukkaan. Tämä on sydämen kärki. Jatka toinen puoli: 2 ½p samaan silmukkaan, kolmeen seuraavaan ½p, 2 ½p, 3 ½p, 2 ½p. Ketjusilmukkalenkkiin ks ja keskelle kiinni piilosilmukalla.

Alkuperäinen ohje englanniksi täällä.

Tee aloituslenkki (taikarengas eli magic ring, ohje esim. täältä).

1. kerros: Virkkaa 2 ketjusilmukkaa (kjs) ja aloituslenkkiin 12 pylvästä (p).

2. kerros: Virkkaa 2 p jokaiseen edellisen kierroksen silmukkaan. (Kerroksessa yhteensä 24 silmukkaa.)

3. kerros: Virkkaa joka toiseen silmukkaan 1 p, joka toiseen 2 p.  (36)

4. kerros: Kiinteä silmukka (ks) ensimmäiseen silmukkaan, ½p seuraavaan, ½p ja p seuraavaan, 2 p kuuteen seuraavaan silmukkaan, p kolmeen seuraavaan silmukkaan, ½p kahteen seuraavaan, kiinteä silmukka (ks) yhdeksään seuraavaan. Kärjeksi virkkaa samaan silmukkaan 3 ks. Jatkan toinen puoli: ks seuraavaan yhdeksään silmukkaan, ½p kahteen seuraavaan silmukkaan, p kolmeen seuraavaan silmukkaan, 2 p kuuteen seuraavaan silmukkaan, p ja ½p, ½p, ks, piilosilmukka. Sulje piilosilmukalla.

Alkuperäinen ohje englanniksi täältä.

takaisin kerälle

Tammikuu vilahti ohi, mutta ehtiihän vielä helmikuussakin aloittaa puhtaalta pöydältä ja raikkaasti alusta. Viime viikonloppuna tein tämän kaivamalla lankalaatikoista ja -nyssyköistäni kaikenlaiset kesken jääneet tekeleet, joista osa on aloitettu jo vuosia sitten, aikana ennen Hongkongia. Joukossa oli hihoja vaille jäänyt jakku, puoliksi virkattu jakku ja pari tunnistamatonta tekelettä. Kaikki jääneet kesken varmasti syystä, kivat jutut jaksan kyllä tehdä loppuun.

Keräsin ensin puikot ja koukut. Sitten aloin purkaa. Purin, kerin ja luin samalla kokonaisen kirjan. Jatkoin, kunnes yksikään keskeneräinen työ ei enää lojunut pussin pohjalla.

Takaisin kerälle. Ihan jokainen.

Seuraavaksi sitten jotain uutta. (Muutama tekele on jo päässyt puikoille, niistä lisää toivottavasti pian.)

Ihanaa viikonloppua!

link love

1
Drops on edullisten hintojen ja valtavien valikoimien takia yksi lankamerkkisuosikeistani. Saman merkin ohjeet ovat kuitenkin jääneet vähän vieraaksi. Nyt bongasin uuden kevät/kesä-malliston, joka näyttää aika raikkaalta. Puikoille saattaa jossain vaiheessa päästä esim. herkkä pitsineule tai virkattu kesäjakku.

2
Kuvan ottaminen suoraan ylhäältä pelastaa silloin, kun ei jaksa raivata taustaa ja miettiä oikeaa kuvakulmaa. Vinkkejä flat lay photoihin (onko niille suomenkielistä sanaa?).

3
Tein viime vuoden lopussa jonkun BBC:n testin, jonka mukaan emojit ovat jo vähän passé. Oli miten oli, itse jaksan edelleen innostua keltaisista pallopäistä ja näiden kavereista. Innostuin tietty myös näistä virkkausmalleista.

4
Huomisen aamupala.

5
Queen B sopii vaikka neulontamusaksi ja taustavideoksi, kestää (ja ehkä vaatiikin) useamman toiston.

elämää helpottava vinkki

Jos ei nyt elämäni, niin ainakin neulominen, helpottui pari kuukautta sitten, kun sain vihdoin hankittua parin euron hintaisen pienen muovisen apuvälineen.

Puikkomitan.

Ei enää puikkojen silmämääräistä vertailua ja bambupuikkojen kuluneiden leimojen tulkintaa (jes!). Samalla tuli käytyä läpi omat puikkovarastoni, joten ainakaan hetkeen ei tarvitse napata puikkoja kaupasta mukaan varmuuden vuoksi vain siksi, etten ole varma, joko oikea koko löytyy (esimerkiksi kolmosen sukkapuikkoja löytyy kolme settiä).

Ja jos ei aina jaksa googlata amerikkalaisten puikkokokojen suhdetta eurooppalaisiin, sen voi kätsysti tarkistaa mitan toiselta puolelta.

Sanoinko jo, että tämä helpottaa neulomista (ja elämää) nii-in paljon?

Oman KnitProni hankin paikallisesta lankakaupasta, mutta näitä tai vastaavia löytynee kaikista lankakaupoista.

Äkkiä ostamaan, jos et jo omasta puikkomittaa. Mene. Nyt.

Totally worth three euros.

kimpuntekoamatööri

Nyt mennään pari astetta sivuun kässäaiheesta, mutta vietin viime viikolla niin hauskan parituntisen, että pitäähän siitä kertoa.

Olin nimittäin kukansidontaillassa paikallisessa kivassa kukkakaupassa. Työkaverini ehdotti kurssia, enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Ihmettelin lähinnä, että mitä opeteltavaa tulppaanikimpun sitomisessa on ja että hommassa on paljon kyse visuaalisesta silmästä ja oikeista valinnoista.

No, ei sitten ollut ihan niin.

Tämä oli lähtökohta. Noin 10 naista, yksi opettaja (kukkakaupan ihana omistaja, joka vaihtoi aikuisiällä arvostetun toimistotyön intohimoonsa kukkiin ja epävarmaan yrittäjyyteen) ja monta ämpärillistä tulppaaneja ja vihreitä, esimerkiksi kuvien ruskeavartisia pistaasinoksia.

Illan vetäjä näytti, millainen kimppu on tavoitteena ja opetti tiivistetysti kimpunteon perusteet. Kuten sen, että kimppu sidotaan aina ikään kuin spiraaliksi. Jos tekniikka kiinnostaa, niin oppia voi ottaa vaikka Strömsöstä (tietty).

Sitten alettiin hommiin.

Aseteltiin, purettiin ja aseteltiin taas niin monta kertaa, että tulppaanit jo vähän lämpenivät ja alkoivat aueta.

Opettaja kiersi auttamassa ja antoi vinkkejä, ja seuraavaan vaiheeseen siirryttiin vasta, kun lupa oli saatu. Yhteen kimppuun tuli 20 tulppaania ja kolmenlaisia vihreitä, mikä oli niin paljon, että lyhytsormisilta meinasi loppua tila kesken.

Joku meinasi vähän turhautua, toiset taas olivat näppäriä alusta lähtien, mutta vajaassa kahdessa tunnissa kaikki saivat kimput valmiiksi ja kotiin vietäviksi.

Tässä on mun kimppuni, joka on jo melkein viikon tuottanut mulle ihmeen iloa yksiöni pöydällä. Vaikka täytyy myöntää, että olen itse enemmän luonnollisten ja vähemmän aseteltujen kimppujen ystävä, olen jotenkin äidillisen ylpeä hempeästä tulppaanikimpustani, josta olen lähetellyt kuvia kaikille tutuille, jotka ovat sattuneet kanssani whatsappaamaan tai facebookaamaan.

Suosittelen kaikille tällaista uuden opettelua, epäonnistumista ja uudelleenyrittämistä. On tosi virkistävää, että saa ihan luvan kanssa olla huono ja kikattaa päälle. Kukansidontailtoja voi kysellä kukkakaupoista. Moni varmaan suostuu järkkäämään, vaikkei erityisesti mainostaisikaan. Ei-helsinkiläisenä olen kaihoisasti lukenut myös Papershopin työpajoista.

Keväälle ilmoittauduin kansalaisopiston espadrillos-kurssille, jossa jokainen tekee omat kengät. Kuinka siistiä!