link love 7

Haaveilen aina välilläni olevani todella lahjakas koodaaja ja nettityyppi. Koska en kuitenkaan ole (vaikka olen kyllä opetellut html:n ja css:n alkeet Codeacademyn avulla ja tehnyt parin pikkuyrityksen nettisivutkin), niin tyydyn ihailemaan koodaajien ja muiden nettigurujen työtä ja arvostamaan heitä niin paljon kuin vain pystyn ymmärtämään. Inspiroituen ja ihaillen seuraan myös Webby Awardseja, jotka ovat ikään kuin nettimaailman Oscarit. Sarjoja on ihan todella paljon videoista nettisivuihin, palveluista visuaalisuuteen ja käytettävyydestä uutiskokonaisuuksiin.

Vuoden 2016 Webby Awardsien voittajat julkistettiin tällä viikolla, ja sitä juhliakseni kaikki jakamani linkit ovat tällä kertaa kilpailun ehdokkaita. Viimeistään siitä huomaa, että kässäjutut ovat cool, kun ehdokkaista löytyy monia kiinnostavia kässäaiheisia (laajasti otettuna, koska kuka nyt muutenkaan haluaa rajoittaa ja luokitella) palveluita, nettisivuja ja muita vaikuttavia toteutuksia.

1
Netflix ymmärtää, että paras oheistekeminen tv-sarjojen ja leffojen katsomiselle on tietenkin neulominen. Palvelu on jopa julkaissut sarjan sukkaohjeita, joiden kuviot muistuttavat Netflixin alkuperäissarjoista. Netflix and knit. (Kilpailusarja: Advertising & Media / Individual / Online Guerrilla & Innovation)

2
Suomessa ei tietääkseni ole ihan samanlaista eväskulttuuria kuin monessa muussa maassa, mutta jos joku haluaa vaikka supermamailla tai yllättää jonkun rakkaan, niin onhan nää nyt aika söpöjä. Klikkaa ja ihastu. (Kilpailusarja: Advertising & Media / Websites, Micro Sites, and Rich Media / Consumer Packaged Goods)

3
Tällaisia kiinnostavia nettisivustoja on vaikka kuinka paljon, mutta ei kai yksi lisää ole liikaa. Tsekkaa etenkin DIY-osio. (Kilpailusarja: Websites / General Website / Lifestyle)

4
Mikä ihana idea - konfetteja valheista. (Kilpailusarja: Advertising & Media / Campaigns / Brand Strategy)

5
Muutaman vuoden takainen Infi-Knit, maailman ensimmäinen neulottu vetoomus. Kässäihmisistä kertoo jotain (ihanaa) se, kuinka paljon kaikenlaisia hyväntekeväisyys-kässähankkeita on jatkuvasti meneillään. Lämmin villa ilmeisesti pitää ihmiset lämpiminä.

+
Plussakohtana kaipaan taas reissuvinkkejä, sillä olen parhaillaan New Yorkissa Ellu-ystäväni kanssa. Mitä täällä kannattaa tehdä, nähdä ja kokea?

++
Siis katsokaa nyt, kuinka taitavia koodaajat, graafiset suunnittelijat, sisällöntuottajat ja muut suunnittelija- ja tekijästarat ovat! Klik, klik, klik, klik.

sukat, jotka tein ohjeen mukaan

Kerroin vähän aikaa sitten, kuinka löysin Knittyn. Uuden ohjepankin löytäminen tarkoitti tietenkin sitä, että jotain oli puikoille saatava, ja vieläpä äkkiä.

Mietin jo vakasti Falling leaves -nimistä mallia, olin jopa valmis opettelemaan magic loop -tekniikan, kunnes silmiini sattui Monkey. Ja siis ihan oikeasti melkein sattui, koska epäviehättävien kuvien takia skippasin ohjeen ensin äkkiä. Nimi kuitenkin kuulosti jotenkin tutulta, ja pian tajusinkin, että kysehän on niistä ihanista sukista, joita olen ihastellut Kutomuksen blogissa ja tsekkaillut myös Ravelryssa.

Olen aikaisemmin kirjoittanut villasukkien kuvaamisen vaikeudesta (ja aion palata tähän asiaan vielä), mutta tässä se taas huomataan. Käytännössä kuvat vaikuttavat paitsi siihen, että ohjeet skippaa helpommin, jos kuvat eivät miellytä silmää tai ovat epäselviä, myös Pinterest-pinnauksiin. Tykkään pitää Pinterest-boardini nättinä, ja rumien kuvien takia osa ihanistakin malleista jää pinnaamatta.

Mitä sitten tulee itse malliin, niin Monkey on kyllä kaiken suosion ja hehkutuksen arvoinen. Kiva neuloa, kaunis ja hyväntuntuinen.

Tein kerrankin ihan mallin mukaisesti. Olen aiemmin kirjoittanut siitä tavallisesta tavastani tehdä sukat, mutta nyt tein yksinkertaisen kantapään ja talttakärjen (kuvailut omiani, eivät virallisia nimiä, heh).

Taisin löytää myös uuden suosikkitapani villasukkien silmukoiden luomiseen. Video löytyy täältä, suosittelen!

Kuten kuvista huomaa, niin toinen sukka on vielä vähän kesken. Pitää saada se äkkiä valmiiksi, koska perjantaina on lähtö New Yorkiin! Lomalle ja lennoille on tietty saatava uudet sukat työn alle (ja valmiit jalkoihin).

äiti, mä tein kengät

Vähän aikaa sitten hyppäsin sivuun omalta mukavuusalueeltani, mitä käsitöihin tulee. Ja voi kuinka hyvältä se tuntuikaan. (Myös hypyn kuvassa näkyvä lopputulos hymyilyttää.)

Ensinnäkin, itse kenkien tekeminen oli minulle jotain ihan uutta. En ole koskaan oikeastaan ommellut mitään alusta lähtien, lähinnä vain tuunaillut. Niinpä ihan perusjutut, kuten kankaiden ja oikeanlaisen tukivirityksen valinta, tuottivat päänvaivaa. Ompelukoneeseenkaan en ollut koskenut ties milloin, en ainakaan muutamaan vuoteen.

Ehkä vielä suurempi hyppäys oli henkinen, sillä osallistuin kässäkurssille. Etenkin käsityöjutuissa olen sellainen yrityksen ja erheen kautta oppija, videoiden katsoja ja yksinään puuhailija. Kysyn harvoin neuvoa, jos asian voi oppia ohjeesta. Siksi käsityökurssi oli minulle vähän hankala ympäristö. Yhtäkkiä pitikin omaksua asiat äkkiä, vaatia opastusta juuri itselle ja käyttää vieraita koneita. Muilta neuvon kysyminen on yksi asia, jossa haluaisin kehittyä, joten kurssille osallistuminen toimikoon yhtenä askeleena tähän tavoitteeseen. Ja ilman kurssia en kyllä olisi ikinä luultavasti edes tullut espadrilloksia tehneeksi.

Valitettavasti jouduin jättämään viimeisen tapaamiskerran (eli sen varsinaisen valmistuskerran) väliin isoisäni hautajaisten takia, joten pääsin etenemään myös yritys ja erehdys -metodilla kenkiä viimeistellessä.

Kerron espadrillosten tekemisestä enemmän myöhemmin, nyt ihailen hetken lopputulosta.

Mom, I made a pair of shoes.

link love 6

1
Saatan olla ainoa myöhäisherännäinen, mutta löysin vasta Knittyn. Paljon ohjeita saatavilla ihan ilman kirjautumista, sellaisiakin, joita myydään Ravelryssa. Jee!

2
Erään neulojan 10 oppia. Allekirjoitan osan, osaa en.

3
Emoji on vaikea kieli. Mä arvioisin irvistävän (vai iloisen?) viirusilmän ironiseksi neloseksi, ranskis sanoi ensin että kakkonen, mutta komppasi sitten mun ironia-nelosta (heh).

4
Kevät ja aurinko (ja macbookin päivitys) pakottivat päivittämään tietokoneeni taustakuvan. Keräsin samalla muutamia suosikkejani Pinterestiin, joten click, click, mikäli koneesi tai puhelimesi kaipaa kevätkohennusta.

5
Inspiroivassa Fall for DIY -blogissa opastetaan, miten otetaan kässäbloggaajien vakkarikuvia eli ylhäältä päin otettuja otoksia, joissa kädet ovat mukana. Valitettavasti tähän ei ole mitään yllättävää oikotietä.

 

eihän aina voi onnistua

Voi hitto!

Jos hitto lasketaan kirosanaksi, niin se on pahin kirosana, jota käytän. Ja nyt käytän sitä, sillä ketuttaa.

Mainitsin joku aika sitten, että kysyin ranskikselta mielipidettä siitä, minkä neuleen seuraavaksi aloittaisin. Taisin kertoa jopa aloittaneeni neuleen teon ja vilauttaa paria valmista osaa.

Ei olisi kannattanut, sillä ei siitä hitto tullut mitään. (Tuplahitsi tarkoittaa, että ärsytys on vakavaa.)

Alku meni ihan hyvin. Tein mallitilkun ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja totesin lankani ohjeeseen sopivaksi. Pian pääsin heiluttelemaan puikkoja ja tuijottamaan Netflixiä etu- ja takakappaleiden verran, oli kivaa. Toisen hihan kohdalla alkoi kuitenkin ilmetä ongelmia, sillä kesken kaiken kerä loppui kesken. Ja sen kerän piti riittää koko hihaan. Mittailin neuletiheyttäni jälleen, ja tulin siihen tulokseen, että ainoa järkevä vaihtoehto kaiken tehdyn purkaminen ja vaihto numeroa suurempaan puikkoon.

Parin päivän puhaltelun jälkeen aloitin siis jälleen alusta suuremmalla pyöröpuikolla. Neulominen sujui taas sutjakasti, ja sain kaikki neljä kappaletta neulottua. Ompelin jopa raglansaumat ja viimeistelin pääaukon reunuksen muutamalla lisäkerroksella. Tässä vaiheessa en ollut enää hetkeen ollut kovin innostunut neuleesta, mutta laitoin epäilyni yleisen kappaleidenyhdistämisinhoni piikkiin. Mutta siinä vaiheessa, kun mallailin neuletta päälleni ja huomasin sen oikein sopivan kokoiseksi enkä siltikään innostunut siitä pätkän vertaa, myönsin vihdoin itselleni, että paras antaa olla. Jos valmiskaan työ ei tuota minulle iloa, ei se ole säilyttämisen arvoinen (olenhan lukenut Konmarini).

Niinpä otin heti sakset käsiini ja erotin kappaleet toisistaan. Ylläolevassa kuvassa ne ovat kasassa lattialla muistuttamassa niistä kymmenistä tunneista, kipeästä niskasta ja kuivista käsistä, joita tämä hiton projekti on niellyt ja aiheuttanut.

Äsken purin kappaleet ja heittelin kerät lankakoriini. Hyvästi, hiton kolmioneule, en aio muistella sinua enää!

Seuraavan kerran, kun puhun villapaidan tai -takin aloittamisesta, toivon, että joku varmistaisi nämä pari asiaa:

• Olenhan selvillä siitä, kuinka paljon neuleessa on saumoja.
• Vastaahan lankani oikeasti ohjeessa mainittua.
• Olenhan tajunnut, kuinka painava neuleesta mahdollisesti tulee.
• Onhan malli ja ohje ihan oikeasti sellainen, jota voin seurata soveltamatta.

Katsotaan vaikka vuoden tai parin päästä uudestaan.

terveisiä riiasta

Terkkuja Riiasta! (Joo, tarkistin, koska en ikinä muista, onko se Riikasta vai Riiasta.)

Minä, ranskis ja uusi aurinkolasipussukkani olemme täällä onnellisia. Ollaan syöty hyviä aamiaisia söpöissä kahviloissa ja kävelty paljon. Kaupunginosat poikkeavat täällä kiinnostavan paljon toisistaan. Huomenna aateltiin lähteä läheiseen pienempään kaupunkiin, jossa on linna ja jonka ympäristössä aiotaan vähän haikkailla. Elämä on kivaa <3

T. Laura, ranskis ja aurinkolasipussukka

Oli vähällä, ettei aurinkolasipussukka olisi päässyt lainkaan mukaan reissuun, sillä keksin sellaisen tarpeen kolme päivää ennen lähtöä. Lopputulos syntyi kahdessa illassa #visitriga-häsän selailun ja pakkaamisen ohessa.

Malli on supersimppeli: Virkkasin alkuun 30 ketjusilmukkaa, jotka yhdistin renkaaksi kiinteällä silmukalla. Lopun työstä teinkin sitten kokonaan kiinteillä silmukoilla, jos ei lasketa ihan viimeistä piilosilmukkaa. Lopuksi vielä toinen pää umpeen (itse ompelin alussa tekemäni rinkulan kiinni silmukoita luodessa jättämälläni langanpätkällä).

Eihän pussukka murskautumiselta tai vääntymisiltä suojaa, mutta ehkä naarmuilta. Tai siltä, kun väkisin vetää avaimia tai kuulokkeita laukusta, vaikka hyvin ymmärtää niiden olevan kiinni jossain. (Kyllä, säilytän mm. avaimia, puhelinta ja aurinkolaseja samassa pikkulaukussa tai laukun sisällä olevassa pussukassa eli important stuff bagissa ihan ilman mitään suojia.)

Aurinkolasipussukan voisi tavallaan laskea myös osallistumisekseni kässäblogeissa kiertävään kirjahaasteeseen, jos saan vähän selittää.

Luen aika paljon ja rakastan kirjoja, kieltä ja tarinoita. En kuitenkaan rakasta moniakaan esineitä, en edes kirjoja esineinä. Muutama vuosi sitten, juuri ennen lähtöä Hongkongiin, sain valita joululahjan vanhemmiltani: ipad tai e-lukulaite. Valitsin lukulaitteen, ja tuo valinta tuottaa minulle edelleen lähes päivittäin iloa. Rakastan laitettani, jossa mukana kulkee aina kymmeniä, jopa satoja kirjoja - kevyesti ja pienessä tilassa.

No niin, tästä päästään siihen, että olen siis luopunut isosta osasta kirjoistani. (En siis pelkästään lukulaitteen takia, vaan myös lukuisten muuttojen ja ulkomailla vähien tavaroiden kanssa vietettyjen aikojen ansiosta.) Nykyiseen asuntooni (jossa olen alusta asti tiennyt asuvani korkeintaan vuoden) en tuonut oikeastaan lainkaan kirjoja tai edes kirjahyllyä. Tuntuu ihanalta, kun klassikot ja tuoreemmat lempparit eivät ole keräämässä pölyä - ne on tarkoitettu luettavaksi, ei hyllyyn kellastumaan. En sitä paitsi juuri koskaan edes lue kirjoja uudelleen - paitsi joskus jopa puoleen väliin sattumalta, kun en ole varma, olenko lukenut itse kirjan vai vain kirjasta.

Nykyisessä asunnossanikin minulla on kuitenkin yksi kässäkirja, jonka sain hiljattain lahjaksi: Molly Millsin Virkkuri. Virkkuri on mielestäni kaunis kirja, jossa on hyviä ideoita. Silti en ole tehnyt kirjasta yhtäkään työtä ainakaan sen jälkeen, kun sen itselleni sain.

Sitten siihen haateosioon: vaikka malli ei suoraan ole Virkkurista, kuvio on. Tai ainakin idea kuvioon, sillä kärsivällisyyteni ei riittänyt kahlaamaan läpi monisivuisia, kuvallisia ja yleiskielistettyjä ohjeita. Ehkä siksi en onnistunutkaan tekemään kerroksen vaihtoja kovin järkevästi, mutta sen huomattuani olin jo niin pitkällä, etten enää viitsinyt ruveta purkamaan ja pohtimaan.

Tämän yhden omistamani kirjan lisäksi lainaan kyllä kässäkirjoja ja -lehtiä kirjastoista, joita muuten rakastan!

T. Librarylover-86

link love: pääsiäinen

1

Koukutettu-blogin söpöt pupuset ehtii hyvin virkata vaikka pääsiäisen aamiaspöytään tai raejuustopurkkiin kasvatetun rairuohon ympärille.

2
En ollut viime keväänä Suomessa (pääsiäisen vietin itse asiassa Filippiineillä), joten missasin koko maan kuulemani mukaan vallanneen kinderpiirakkahuuman. Muutama viikko sitten pääsin kuitenkin vihdoin testaamaan tuota kulttileivosta, enkä enää yhtään ihmettele ihmisten ihastusta. Toimii siis varmasti tänäkin pääsiäisenä! Omani leivoin muuten Kinuskikissan ohjeen mukaan, mutta kreemin tein voista ja tomusokerista.

3

Pääsiäisen keväiseksi käsityöksi sopii hyvin joku pitsinen. Vaikkapa herkät pitsisukat tai hento huivi.

4
Pääsiäinen tarkoittaa kevättä, ja niin tarkoittavat myös vaaleat versot ja hennot kukat. Näin saat oksat kukkimaan maljakossa. Ehkä.

5
Oletko kyllästynyt pääsiäismunien maalaamiseen? Buzzfeed keksi pääsiäispyllyt. Yummy! ;)

Hyvää pääsiäistä! (Kuvassa muuten joululomalla Lissabonista ostamani housut, joiden vasta nyt huomasin olevan mielettömät pääsiäispökat!)

kruunupää

Kummityttöni elää tällä hetkellä ainakin osan päivistään kimaltavassa maailmassa, jossa seikkailee prinsessoja, kuninkaita ja kuningattaria, mörköjä ja uljaita ratsuja. Juhlia tässä maailmassa järjestetään jatkuvasti (on mm. ihan ok, että äiti ja tytär menevät peräkkäin naimisiin saman miehen kanssa), minkä lisäksi päivät täyttyvät lastenhoidosta ja erilaisten hirviöiden pakenemisesta.

Kun pari viikkoa sitten vietimme yhdessä viikonloppua vanhempieni luona, kulki tyttö valtaosan sisällä vietetystä ajasta muovinen kruunu päässään jaellen rooleja tielle sattuville sukulaisille: hän itse oli prinsessa Sofia (ei tytön oikea nimi), mummusta tuli kuningatar, vaari ja minä vuorottelimme prinsessa Sofian siskon ja mörön rooleissa.

Vaikka en halua ohjata lasta liikaa vaaleanpunaisiin prinsessaleikkeihin, suhtaudun roolileikkeihin kuitenkin hyvin myönteisesti. Vaatii mielikuvitusta ja tarkkailukykyä omaksua rooleja, ja leikkiessä tulee samalla rakenneltua kaikkia ja remuttua ympäriinsä. Omin aiemmin kerännyt Pinterestiin ohjeita erilaisiin rooliasusteisiin, kuten häntiin ja korviin, mutta koska prinsessat ovat pop, päätin lähteä hupsutukseen mukaan.

Ohjeita virkattuihin (ja neulottuihinkin) kruunuihin löytyy vaikka kuinka, omani löysin Dropsilta. Seurasin ensin suomenkielistä ohjetta, mutta joko siinä on jotain häikkää tai en tajunnut, joten vaihdoin englanninkieliseen. Klikkaa tästä ohjeeseen.

Langaksi valitsin kaksinkertaisen Novitan Miamin ja koukun kooksi kutosen. Ympärysmitaksi näillä aineksilla tuli yhtään venyttämättä reilu 45 cm. En ole vielä päässyt testaamaan, mahtuuko kruunu prinsessan päähän vai onko hovihaaveet hylättävä tähän.

Kun otin näitä kuvia, radiossa alkoi soida Lorden Royals.

And we'll never be royals.
It don't run in our blood,
that kind of luxe just ain't for us.

Okei sitten. Kruunu pois päästä ja takaisin sunnuntaisiivouksen pariin.

link love 4

1
Kysyin ranskikselta mielipidettä siitä, minkä neuleen tekisin (itselleni joo, mutta tyyliasioissa luotan kyllä myös entiseen taidekoululaiseen). Vaihtoehdot olivat tämä, tämä ja tämä. Kuva antaa vinkin siitä, minkä mies valitsi (osat on sittemmin purettu ja aloitettu uudelleen, mutta se on ihan toinen juttu se).

2
Jos kaikki menee hyvin, niin musta tulee alkusyksystä kolmatta kertaa täti, jee! Nyt olisikin hyvä aika alkaa neuloa vauvalle vaikkapa suloista pisarapeittoa.

3
Kaikki, mitä Gilmoren tyttöjen uudesta tuotantokaudesta tiedetään tähän mennessä. En malta odottaa!

4
Hedelmäilmapalloja! Nerokas idea.

5
Hahahaha.

+
Nyt kaipaisin myös teiltä linkkejä ja vinkkejä, sillä olen lähdössä pääsiäiseksi ranskiksen kanssa Riikaan. Suunnitelmissa on pussailua ja kävelyä, mutta mitä muuta siellä (ja Latviassa ylipäätään) kannattaa tehdä?

virkattu kukkaruukku

Eilisen ihana auringonpaiste sai mut aloittamaan päiväni siivoushetkellä. Pesin lattiatkin ehkä ensimmäistä kertaa sitten muutos (hups).

Siivouksen energisoimana sain vihdoin myös tehtyä jotain asialle, joka on vaivannut minua enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo useita kuukausia. Joskus syksyllä ostin kauppareissulta mukaani jonkun palmutyylisen viherkasvin. (Traakkipuu? Latasin kasvien tunnistamista varten LikeThat Garden -appsin, mutta toistaiseksi se ei ole vielä ihan vakuuttanut. Toivon, että tunnistus toimii kukkien kanssa paremmin, koska ajattelin kesällä hurmata äitini kierrellessämme mummulan valtavassa puutarhassa.) En kuitenkaan hankkinut samalla kertaa kasville minkäänlaista ruukkua, koska kuvittelin minulta kai löytyvän jotain. No ei löytynyt, joten päädyin väliaikaisratkaisuun ja tökkäsin kasvin murokulhoon, josta ruskea kasvatusruukku rumasti kurkisti. Väliaikaisratkaisu venyi, mutta eilen siis sain vihdoin tehtyä asialle jotain.

Se jotain oli tällä kertaa virkattu kukkaruukku.

Näitä näkee usein tehdyn trikookuteesta, mutta omani väsäsin paksusta villalangasta, jonka kalastin lankakorini pohjalta. Koukku oli kutonen tai seiska, ja valmiin ruukun halkaisija noin 12 cm.

Virkkaa 4 ketjusilmukkaa (kjs) ja sulje renkaaksi piilosilmukalla (ps)
1. kerros: virkkaa renkaaseen 10 kiinteää silmukkaa (ks)
2. kerros: 2 ks jokaiseen silmukkaan
3. kerros: virkkaa ks ilman lisäyksiä
4. kerros: toista koko kerros 1 ks, 2 ks samaan silmukkaan
5. kerros: virkkaa ks ilman lisäyksiä
6. kerros: toista koko kerros 2 ks, 2 ks samaan

Aloita sivu virkkaamalla koko kerroksen ajan ks silmukoiden takareunoihin.
Jatka kiinteillä silmukoilla, kunnes ruukku on sopivan korkuinen.

Virkkaa vielä reunus:
1. kerros: toista koko kerros 3 ks yhteen, 3 kjs
2. kerros: virkkaa jokaiseen ketjusilmukoiden muodostamaan lenkkiin ks, 2 1/2p, ks. Sulje kerros piilosilmukalla.

Koska en siis omista ruukkua, jonka olisin tällä peittänyt, viritin virkatun ruukun sisälle paksun muovipussin, johon iskin kasvin istutusruukkuineen. Ainakin ensimmäisen kastelun viritys kesti hyvin, joten toiminee vähintään pienten kasvien kanssa.

link love 3

1
Niin. Paljon. Ideoita.

2
Vinkkasin helsinkiläisen Papershopin työpajoista jo kukansidontapostauksessa, mutta vinkkaan uudelleen, sillä nyt nettisivuille on lisätty keväälle uusia työpajailtoja. Jos asuisin Helsingissä, niin ilmoittautuisin askartelemaan juhlakoristeita tai kuvioimaan uniikkeja lahjakääreitä.

3
Australialainen Frankie on supersöpö lehti, jolla on supersöpöt nettisivut. Niillä nettisivuilla on kaikenlaisia vinkkejä ja ajatuksia (mm. itse tekemiseen, sisustukseen, ruokaan ja taiteisiin liittyen), joista osa on vähän outoja ja osa - arvasit - supersöpöjä. Kannattaa kurkata!

4
Tämän hetken suosikkismoothieni sisältää ananasta, lehtikaalia, inkivääriä ja vettä. Seuraavaksi voisin koukuttautua vaikkapa tähän newyorkilaisten suosikkiin.

5
Käsi kirjalla vannon, että tämä ei ollut mitenkään suunniteltua, mutta mulla olisi taas yksi emojeihin liittyvä linkki. Melkein pari vuotta sitten ihastuin #LikeAGirl-kampanjaan, jonka videolla nuoret tytöt urheilevat kuten tytöt - eli täysiä ja asenteella. Nyt kampanjan takana ollut Always jatkaa #LikeAGirl-teemaa puuttumalla emojien välittämiin perinteisiin sukupuolirooleihin ja naisten sekä tyttöjen yksipuoliseen esittämiseen. Lue lisää kampanjasta ja katso #LikeAGirl-videot.

Click like a girl.

villasukkien kuvaamisesta

Tänään aamulla makasin sängylläni jalat ylhäällä ja yritin vatsalihasteni voimalla vääntää yläkroppani siten, että saan jaloissa olevista sukistani kivan kuvan valkoista seinää vasten. Koukistelin jalkojani ja kääntelin nilkkojani, mutta ruutu toisensa jälkeen näytti teennäiseltä, tärähtäneeltä tai muuten vain tyhmältä. Eivät kelvanneet, sillä tavoitteena oli sensuelli villasukkakuva paljaine säärineen.

Oli pakko yrittää jotain muuta.

Niinpä nappasin sukat kassiin ja lähdin kosteaan kaupunkiin. Eihän Lahti mikään Lissabon ole, mutta lyhyen kävelylenkinkin matkalta löysin usean värikkään seinän kuvaustaustaksi. Sataman puutalot, persikkainen varaston ovi, pinkki taidemuseo... Sukat rohkeasti esiin, käsi suoraksi ja kuva talteen. Kenties ykkösvinkkini kuvaamiseen on se, ettei saa hävetä.

Tällä kertaa tyydyn roikottelukuviin, mutta jotkut sukat loistavat todella vasta jalassa. Siksi jatkankin venytysharjoitusia ja luovien kuvakulmien etsimistä. Nyt saa jakaa parhaita vinkkejä ja linkata onnistuneita kuvia, sillä aihe #sukkaselfie ei todellakaan ole loppuunkäsitelty.

Kuvissa näkyvät sukat ovat uudet lempparisukkani. Uusimmat yleensä ovat, koska miksi tehdä vähemmän lemppareita kuin edelliset.

Neulos on nimeltään broken seed stitch (ohje löytyy Ravelrystä). Kivan nopea, mutta silti kiinnostava neulottava. Lankana käytin Dropsin Fabelia, silmukoita kolmevitosiini loin 60. Hyvä perusohje Fabeliin löytyy täältä.

moi ja yes

Moi ja yes.

Joku voisi ajatella, että aika satunnaiset sanat seinäkoristeeseen kirjailtaviksi, mutta sehän niissä juuri onkin parasta, että kaikki ei tajuu. Yksi yläasteaikani rakkaita muistoja liittyy vihkoon, johon kokosimme A-luokan tyttöjen kanssa pitkän listan salanimiä, joita sitten salamyhkäisesti käytimme ja olimme ihan, että kukaan ei tajua, hihihi.

Ennen kuin kerron enemmän moista ja yesistä, niin kelataan alkuun.

Tallensin Pinterestiin melkein puoli vuotta sitten No home without you -blogin neulotun seinäkoristeen. Siitä lähtien moderni ryijy on noussut aina parin viikoin välein mieleeni, kun sähköpostiini on kilahtanut ilmoitus siitä, että joku on tallentanut julkaisun omalle seinälleen. (Muista vaihtaa Pinterestin sähköpostiasetukset!)

Vaikka olen suunnilleen sen saman puoli vuotta asunut valkoseinäisessä vuokra-asunnossa, jonka seinille todellakin sopisi jotain pehmentävää, en ole jostain syystä saanut aikaiseksi ihan oikeasti tehdä inkkarihenkistä seinäriipusta tai mitään muutakaan kodikkuutta lisäämään.

Sitten törmäsin tähän One Sheepish Girl -blogin hello-lippuun. Pimeän vuodenajan villasukkamaratonien jälkeen kaipasin suuresti virkkausta, joten kaivoin koukun ja langat esiin vielä samana iltana.

Lisäinspistä hain vielä Little Things Bloggedin lipusta.

Omat lippuni aloitin virkkaamalla kolme ketjusilmukkaa.
1. kerros: ks (kiinteä silmukka) toiseen silmukkaan koukusta katsoen, 2 ks viimeiseen silmukkaan.
2. kerros: 2 ks ensimmäiseen silmukkaan, ks, 2 ks viimeiseen silmukkaan.
Jatka näin, kunnes lipussa on 31 silmukkaa.
Sen jälkeen virkkaa ks jokaiseen silmukkaan, kunnes lippu on haluamasi pituinen. Tee viimeiseksi oikean puolen kerros.
Älä päättele, vaan kirjo teksti tässä välissä.

Kirjoin tekstin ketjupistoilla (katso ohje Punomosta). Suunnittelin aloituskohdan noin silmämääräisesti, merkkaamalla teksti ohuella kangastussilla tai vaikka kirjomalla voisi päästä siistimpään lopputulokseen. Älä unohda myöskään höyrytystä, joka suoristaa lipun ja tekee ihmeitä kirjailulle.

Oksat taitoin mukaani takapihan tunnistamattomasta puskasta, kuorin ohuesti ja katkoin. Viimeisen kerroksen virkkasin nurjalta puolelta heittämällä langan oksan ympäri ennen kiinteää silmukkaa.

Sitten niihin sanoihin.

Elämässäni on ranskis, jonka kanssa puhumme lähinnä englantia, sillä emme juuri osaa toistemme kieliä, minkä lisäksi yhteinen paikkamme ja entinen asuinmaamme oli meille englanninkielinen Hongkong. Jotkut sanat noukimme kuitenkin lähes poikkeuksetta suomesta, ranskasta tai muista kielistä (tai murteista, esim. koira on lähes poikkeuksetta doggy doggy kiinalaisella aksentilla). Yksi niistä on moi, joka on tervehdyksenä syrjäyttänyt lähes täysin ranskiksen kotikielten bonjourin ja ciaon, neutraalin hellon tai hongkongilaisen nei houn. Kermanvälinen lippu on tehty ranskikselle, ja siksi siis moi.

Myös mintunvihreä lippu ja sen yes liittyvät ranskikseen. Kesällä 2014, muutaman kuukauden tiiviin yhdessäolon jälkeen lähdin yksin Hongkongista reissaamaan rajan yli Manner-Kiinaan. Paluulippua saati reissun jälkeisiä suunnitelmia ei ollut, ainoat rajoitukset asettivat 30 päivän viisumi ja Hongkongiin jätetty matkalaukku. Hyvästely oli hirveää ja vetistä, mutta pyyhkiessäni kyyneleitä ranskiksen paitaan tämän työpaikan aulassa juuri ennen kuin astuin lentokenttäbussiin, antoi hän minulle ohjeen: be a yes girl. (Palatessani kolmen ja puolen viikon jälkeen takaisin Hongkongiin muutin loputkin tavarani ranskiksen nurkkiin, joissa vierähtikin sitten noin yhdeksän kuukautta ennen viime kesän paluuta Suomeen.)

Mitkä sanat te kirjailisitte?

link love 2

Coucou Suzette

1
Tein juuri pienen kevätpäivityksen puhelimelleni ja tietokoneelleni. Kuvien karsimisen, sovellusten poistamisen ja työpöydän siivoamisen lisäksi kevätkohensin laitteita uusilla taustakuvilla. Omani löysin täältä.

2
Bongasin Coucou Suzetten vähän aikaa sitten Instagramista, ja just nyt brändin ihanan värikkäät ja vähän rohkeat designit inspiroi mua hurjasti. En ole vielä ihan varma, miten tämä tulee näkymään käytännössä, mutta jotain hauskaa on melko varmasti tulossa. Katsokaa nyt, miten söpöt nettisivutkin!

3
Tämä Kodin Kuvalehden tuunausvinkki on sarjassamme näyttää-kivalta-mutta-jää-multa-varmaan-tekemättä. Mutta tehkää te! Tai ihailkaa, onhan se nyt hauska idea!

4
Tänä ystävänpäivänä en lähettänyt yhtään paperikorttia, mutta ehkä ensi vuonna. Vaikkapa tällaisia.

5
Pakollinen emoji-linkki. (Tulee ainakin minulle tarpeen, sillä pari kuukautta sitten sain tietää, että henkilö, jonka kanssa olin whatsappaillut suunnilleen päivittäin melkein kaksi vuotta, ei käyttänytkään ^^ tarkoituksessa "katso edellinen viesti". Mind blown!)

Click, click, click.

kisapanta

Tästä viikonlopusta tulee jännä! Olen nimittäin osallistumassa elämäni ensimmäistä kertaa suureen urheilutapahtumaan. Talviurheilutapahtumaan.

Suuntana siis Salpausselän kisat, niiden mäkimonttu, ladunvarsi ja mitä ikinä paikkoja hiihto- ja mäkihyppykisoissa nyt onkaan.

Olen niin innoissani! (Ja vähän peloissani, mutta enemmän innoissani.)

Olen myös varustautunut, sillä yhtenä iltana tällä viikolla neuloin villapannan. Urheilukisoihin panta liittyy tietenkin siten, että panta -> ponnari -> sporttisuus. Niin sporttityttöä Lahtikaan ei ole minusta varmaan saanut, että yhdistäisin pannan ponnariin, mutta mäkimonttuun taidan tämän silti pukea. Pysyvät ainakin korvat lämpiminä.

Samalla sain itselleni vihdoin edes etäisesti turbaania muistuttavan päähineen. Olen jo useamman kuukauden ajan yrittänyt siinä onnistumatta neuloa turbaanipipoa. Olen testannut erilaisia ohjeita, joitakin parikin kertaa eri langoilla, mutta joko lopputulos ei ole pysynyt päässä tai en ole saanut sitä edes kasaan. Onko joku onnistunut turbaanipäähineen neulomisessa tai virkkaamisessa? Vastaanotan mielelläni vinkkejä ja ohjeita, sillä panta ei ihan onnistunut tukahduttamaan fiksaatiotani.

Etenkin epäonnistuneiden pipoviritysten jälkeen olikin niin ihana saada jotain valmiiksi parissa tunnissa, että suunnittelen useammankin pannan puikottamista. Suunnittelen myös asuvani ensi talvena maassa, jossa pärjää vuoden kylmimpäänkin aikaan pannalla, joten lisäkappaleiden tekeminen makes sense. Keräsin jo Pinterestiin muutamia kivoja ohjeita, suosikkejani ovat esimerkiksi tämä palmikkopanta, Novitan lettipanta ja ihanan ysäri kuviopanta. Pantoihin on muuten helppo upottaa kerien jämiä. Joko saan luvan tehdä toisen?

Ensimmäisenä puikoille pääsi siis 2o, 2n -joustinneuleesta muodostuva turbaanipanta. Tykkään tällaisista töistä, joiden ohje on supersimppeli, mutta lopputulos silti näyttävä. Käytin tuplalankaa (Dropsin Nepalia ja Novitan Woolia) ja kahdeksikon pyöröpuikkoa.

Ohje turbaanipantaan löytyy täältä.

sydämiä kaikille

Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää! Pusuja ja sydänsilmäisiä hymiöitä! 

Omat sydämeni lähetän tänä vuonna sähköisesti kuorrutettuna lupauksin rutistaa oikein kovaa, kun seuraavan kerran nähdään. Onneksi ystävyyttä, rakkautta ja sen sellaista voi juhlia milloin tahansa. Sen hetken koittaessa kaivan laatikoista kasan virkattuja sydämiä, joita sitten heittelen samalla kun pussailen ja halailen Tärkeitä Ihmisiäni. (Taustalla soi varmaan Mumford & Sons tai Lana Del Rey tai joku muu vastaava indieleffamusa. Soundtrackini on harvoin suomeksi, mutta jos olisi, niin se olisi Sannia, Jenni Vartiaista tai Finlandersin Oikeesti, koska rakkauden kanssa on turha yrittää olla cool.)

Kolme sydäntä on jo valmiina. Alta löydät ohjeet kolmenlaisiin virkattuihin sydämiin.

Tee aloituslenkki (taikarengas eli magic ring, ohje esim. täältä).

1. kerros: Virkkaa 3 kjs (kjs = ketjusilmukka) ja aloituslenkkiin 10 p (p = pylväs).

2. kerros: Virkkaa 3 kjs ja 3 pp (pp = pitkä pylväs) samaan silmukkaan, 3 pp seuraavaan silmukkaan, p ja ½p (½p = puolipylväs) seuraavaan, ks (ks = kiinteä silmukka) kahteen seuraavaan silmukkaan, seuraavaan silmukkaan (ks, p, ks). Tämä on sydämen kärki. Toinen puoli tulee käänteisessä järjestyksessä eli virkkaa 1 ks kahteen seuraavaan silmukkaan, ½p ja p seuraavaan, 3 pp, 3 pp ja 1 p. Sulje piilosilmukalla edelliseen kerrokseen.

Tee aloituslenkki (taikarengas eli magic ring, ohje esim. täältä).

1. kerros: Virkkaa kaksi kjs (kjs = ketjusilmukka) ja aloituslenkkiin 3 pp (pp = pitkä pylväs), 4 p (p = pylväs), pp, 4 p, 3 pp. Kiristä aloituslenkki melkein kiinni, ja virkkaa ensin 2 kjs ja aloituslenkkiin ps (ps = piilosilmukka).

2. kerros: Virkkaa ks (ks = kiinteä silmukka) ketjusilmukoiden muodostamaan lenkkiin, 2 ½p (1/2p = puolipylväs) seuraavaan silmukkaan, 3 ½p seuraavaan silmukkaan, 2 ½p seuraavaan, ½p kolmeen seuraavan silmukkaan, 2 ½p seuraavaan, (½p, p, ½p) seuraavaan silmukkaan. Tämä on sydämen kärki. Jatka toinen puoli: 2 ½p samaan silmukkaan, kolmeen seuraavaan ½p, 2 ½p, 3 ½p, 2 ½p. Ketjusilmukkalenkkiin ks ja keskelle kiinni piilosilmukalla.

Alkuperäinen ohje englanniksi täällä.

Tee aloituslenkki (taikarengas eli magic ring, ohje esim. täältä).

1. kerros: Virkkaa 2 ketjusilmukkaa (kjs) ja aloituslenkkiin 12 pylvästä (p).

2. kerros: Virkkaa 2 p jokaiseen edellisen kierroksen silmukkaan. (Kerroksessa yhteensä 24 silmukkaa.)

3. kerros: Virkkaa joka toiseen silmukkaan 1 p, joka toiseen 2 p.  (36)

4. kerros: Kiinteä silmukka (ks) ensimmäiseen silmukkaan, ½p seuraavaan, ½p ja p seuraavaan, 2 p kuuteen seuraavaan silmukkaan, p kolmeen seuraavaan silmukkaan, ½p kahteen seuraavaan, kiinteä silmukka (ks) yhdeksään seuraavaan. Kärjeksi virkkaa samaan silmukkaan 3 ks. Jatkan toinen puoli: ks seuraavaan yhdeksään silmukkaan, ½p kahteen seuraavaan silmukkaan, p kolmeen seuraavaan silmukkaan, 2 p kuuteen seuraavaan silmukkaan, p ja ½p, ½p, ks, piilosilmukka. Sulje piilosilmukalla.

Alkuperäinen ohje englanniksi täältä.

takaisin kerälle

Tammikuu vilahti ohi, mutta ehtiihän vielä helmikuussakin aloittaa puhtaalta pöydältä ja raikkaasti alusta. Viime viikonloppuna tein tämän kaivamalla lankalaatikoista ja -nyssyköistäni kaikenlaiset kesken jääneet tekeleet, joista osa on aloitettu jo vuosia sitten, aikana ennen Hongkongia. Joukossa oli hihoja vaille jäänyt jakku, puoliksi virkattu jakku ja pari tunnistamatonta tekelettä. Kaikki jääneet kesken varmasti syystä, kivat jutut jaksan kyllä tehdä loppuun.

Keräsin ensin puikot ja koukut. Sitten aloin purkaa. Purin, kerin ja luin samalla kokonaisen kirjan. Jatkoin, kunnes yksikään keskeneräinen työ ei enää lojunut pussin pohjalla.

Takaisin kerälle. Ihan jokainen.

Seuraavaksi sitten jotain uutta. (Muutama tekele on jo päässyt puikoille, niistä lisää toivottavasti pian.)

Ihanaa viikonloppua!

link love

1
Drops on edullisten hintojen ja valtavien valikoimien takia yksi lankamerkkisuosikeistani. Saman merkin ohjeet ovat kuitenkin jääneet vähän vieraaksi. Nyt bongasin uuden kevät/kesä-malliston, joka näyttää aika raikkaalta. Puikoille saattaa jossain vaiheessa päästä esim. herkkä pitsineule tai virkattu kesäjakku.

2
Kuvan ottaminen suoraan ylhäältä pelastaa silloin, kun ei jaksa raivata taustaa ja miettiä oikeaa kuvakulmaa. Vinkkejä flat lay photoihin (onko niille suomenkielistä sanaa?).

3
Tein viime vuoden lopussa jonkun BBC:n testin, jonka mukaan emojit ovat jo vähän passé. Oli miten oli, itse jaksan edelleen innostua keltaisista pallopäistä ja näiden kavereista. Innostuin tietty myös näistä virkkausmalleista.

4
Huomisen aamupala.

5
Queen B sopii vaikka neulontamusaksi ja taustavideoksi, kestää (ja ehkä vaatiikin) useamman toiston.

elämää helpottava vinkki

Jos ei nyt elämäni, niin ainakin neulominen, helpottui pari kuukautta sitten, kun sain vihdoin hankittua parin euron hintaisen pienen muovisen apuvälineen.

Puikkomitan.

Ei enää puikkojen silmämääräistä vertailua ja bambupuikkojen kuluneiden leimojen tulkintaa (jes!). Samalla tuli käytyä läpi omat puikkovarastoni, joten ainakaan hetkeen ei tarvitse napata puikkoja kaupasta mukaan varmuuden vuoksi vain siksi, etten ole varma, joko oikea koko löytyy (esimerkiksi kolmosen sukkapuikkoja löytyy kolme settiä).

Ja jos ei aina jaksa googlata amerikkalaisten puikkokokojen suhdetta eurooppalaisiin, sen voi kätsysti tarkistaa mitan toiselta puolelta.

Sanoinko jo, että tämä helpottaa neulomista (ja elämää) nii-in paljon?

Oman KnitProni hankin paikallisesta lankakaupasta, mutta näitä tai vastaavia löytynee kaikista lankakaupoista.

Äkkiä ostamaan, jos et jo omasta puikkomittaa. Mene. Nyt.

Totally worth three euros.

kimpuntekoamatööri

Nyt mennään pari astetta sivuun kässäaiheesta, mutta vietin viime viikolla niin hauskan parituntisen, että pitäähän siitä kertoa.

Olin nimittäin kukansidontaillassa paikallisessa kivassa kukkakaupassa. Työkaverini ehdotti kurssia, enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Ihmettelin lähinnä, että mitä opeteltavaa tulppaanikimpun sitomisessa on ja että hommassa on paljon kyse visuaalisesta silmästä ja oikeista valinnoista.

No, ei sitten ollut ihan niin.

Tämä oli lähtökohta. Noin 10 naista, yksi opettaja (kukkakaupan ihana omistaja, joka vaihtoi aikuisiällä arvostetun toimistotyön intohimoonsa kukkiin ja epävarmaan yrittäjyyteen) ja monta ämpärillistä tulppaaneja ja vihreitä, esimerkiksi kuvien ruskeavartisia pistaasinoksia.

Illan vetäjä näytti, millainen kimppu on tavoitteena ja opetti tiivistetysti kimpunteon perusteet. Kuten sen, että kimppu sidotaan aina ikään kuin spiraaliksi. Jos tekniikka kiinnostaa, niin oppia voi ottaa vaikka Strömsöstä (tietty).

Sitten alettiin hommiin.

Aseteltiin, purettiin ja aseteltiin taas niin monta kertaa, että tulppaanit jo vähän lämpenivät ja alkoivat aueta.

Opettaja kiersi auttamassa ja antoi vinkkejä, ja seuraavaan vaiheeseen siirryttiin vasta, kun lupa oli saatu. Yhteen kimppuun tuli 20 tulppaania ja kolmenlaisia vihreitä, mikä oli niin paljon, että lyhytsormisilta meinasi loppua tila kesken.

Joku meinasi vähän turhautua, toiset taas olivat näppäriä alusta lähtien, mutta vajaassa kahdessa tunnissa kaikki saivat kimput valmiiksi ja kotiin vietäviksi.

Tässä on mun kimppuni, joka on jo melkein viikon tuottanut mulle ihmeen iloa yksiöni pöydällä. Vaikka täytyy myöntää, että olen itse enemmän luonnollisten ja vähemmän aseteltujen kimppujen ystävä, olen jotenkin äidillisen ylpeä hempeästä tulppaanikimpustani, josta olen lähetellyt kuvia kaikille tutuille, jotka ovat sattuneet kanssani whatsappaamaan tai facebookaamaan.

Suosittelen kaikille tällaista uuden opettelua, epäonnistumista ja uudelleenyrittämistä. On tosi virkistävää, että saa ihan luvan kanssa olla huono ja kikattaa päälle. Kukansidontailtoja voi kysellä kukkakaupoista. Moni varmaan suostuu järkkäämään, vaikkei erityisesti mainostaisikaan. Ei-helsinkiläisenä olen kaihoisasti lukenut myös Papershopin työpajoista.

Keväälle ilmoittauduin kansalaisopiston espadrillos-kurssille, jossa jokainen tekee omat kengät. Kuinka siistiä!