olipa kerran pala muovailumassaa, josta tuli kaulakoru

26.9.2012

Olipa kerran visio. Kuten joskus käy, kauniista ajatuksesta huolimatta visio ei toteutunut halutulla tavalla. Koska Cernit-massa oli kuitenkin hankittuna, jotain siitä oli tehtävä. Niin keltainen massa päätyikin rinkuloiksi, nahkanauhaan ja kaulaan roikkumaan. Siinä massa eli onnellisena elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

Paitsi ei olekaan, koska kuka muistaa lapsuudesta ne kaulakorukarkit? Siis ne, joissa oli pastellivärisiä sokerihommia kuminauhassa, joka laitettiin kaulaan ja syötiin siitä. Ymmärrätte varmaan pointin?

Ja kun nyt päästiin lapsuuden karkkeihin, niin on pakko jatkaa vielä aiheesta. Niin menin meinaan minäkin ja ostin kauppoihin palannutta kuplasuklaata, joka pitäisi kuulemma muistaa lapsuudesta. (Itse en siis muista, joten nostalgointi perustuu täysin kavereiden puheisiin siitä, että lapsena tää oli kova juttu.) Ja siis häh, ällömakea patukka toi mieleen lähinnä adventtikalenterin suklaayllärit tai halvat pääsiäismunat. Ei siis Kinderiä tai Fazerin suklaakalenteria, vaan ihan jotain muuta. Voisin valittaa myös Pigallin (äitini osti niitä lapsena kauppa-autolta erikoispäivinä) katoamisesta ja sen tilalle tulleesta Starbarista. Sen sijaan hiljenen.
Post Comment
Lähetä kommentti