eihän aina voi onnistua

7.4.2016

Voi hitto!

Jos hitto lasketaan kirosanaksi, niin se on pahin kirosana, jota käytän. Ja nyt käytän sitä, sillä ketuttaa.

Mainitsin joku aika sitten, että kysyin ranskikselta mielipidettä siitä, minkä neuleen seuraavaksi aloittaisin. Taisin kertoa jopa aloittaneeni neuleen teon ja vilauttaa paria valmista osaa.

Ei olisi kannattanut, sillä ei siitä hitto tullut mitään. (Tuplahitsi tarkoittaa, että ärsytys on vakavaa.)

Alku meni ihan hyvin. Tein mallitilkun ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja totesin lankani ohjeeseen sopivaksi. Pian pääsin heiluttelemaan puikkoja ja tuijottamaan Netflixiä etu- ja takakappaleiden verran, oli kivaa. Toisen hihan kohdalla alkoi kuitenkin ilmetä ongelmia, sillä kesken kaiken kerä loppui kesken. Ja sen kerän piti riittää koko hihaan. Mittailin neuletiheyttäni jälleen, ja tulin siihen tulokseen, että ainoa järkevä vaihtoehto kaiken tehdyn purkaminen ja vaihto numeroa suurempaan puikkoon.

Parin päivän puhaltelun jälkeen aloitin siis jälleen alusta suuremmalla pyöröpuikolla. Neulominen sujui taas sutjakasti, ja sain kaikki neljä kappaletta neulottua. Ompelin jopa raglansaumat ja viimeistelin pääaukon reunuksen muutamalla lisäkerroksella. Tässä vaiheessa en ollut enää hetkeen ollut kovin innostunut neuleesta, mutta laitoin epäilyni yleisen kappaleidenyhdistämisinhoni piikkiin. Mutta siinä vaiheessa, kun mallailin neuletta päälleni ja huomasin sen oikein sopivan kokoiseksi enkä siltikään innostunut siitä pätkän vertaa, myönsin vihdoin itselleni, että paras antaa olla. Jos valmiskaan työ ei tuota minulle iloa, ei se ole säilyttämisen arvoinen (olenhan lukenut Konmarini).

Niinpä otin heti sakset käsiini ja erotin kappaleet toisistaan. Ylläolevassa kuvassa ne ovat kasassa lattialla muistuttamassa niistä kymmenistä tunneista, kipeästä niskasta ja kuivista käsistä, joita tämä hiton projekti on niellyt ja aiheuttanut.

Äsken purin kappaleet ja heittelin kerät lankakoriini. Hyvästi, hiton kolmioneule, en aio muistella sinua enää!

Seuraavan kerran, kun puhun villapaidan tai -takin aloittamisesta, toivon, että joku varmistaisi nämä pari asiaa:

  • Olenhan selvillä siitä, kuinka paljon neuleessa on saumoja.
  • Vastaahan lankani oikeasti ohjeessa mainittua.
  • Olenhan tajunnut, kuinka painava neuleesta mahdollisesti tulee.
  • Onhan malli ja ohje ihan oikeasti sellainen, jota voin seurata soveltamatta.

Katsotaan vaikka vuoden tai parin päästä uudestaan.
2 kommenttia on "eihän aina voi onnistua"
  1. Olethan selvillä siitä, että paidan/takin voi neuloa myös ilman saumoja. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti :D Jostain syystä en ole kuitenkaan ryhtynyt tekemään paitaa saumattomana, vaikka sitä olenkin miettinyt. Varmaan pitäisi :)

      Poista