terveisiä riiasta

28.3.2016
virkattu pussi aurinkolaseille

Terkkuja Riiasta! (Joo, tarkistin, koska en ikinä muista, onko se Riikasta vai Riiasta.)
Minä, ranskis ja uusi aurinkolasipussukkani olemme täällä onnellisia. Ollaan syöty hyviä aamiaisia söpöissä kahviloissa ja kävelty paljon. Kaupunginosat poikkeavat täällä kiinnostavan paljon toisistaan. Huomenna aateltiin lähteä läheiseen pienempään kaupunkiin, jossa on linna ja jonka ympäristössä aiotaan vähän haikkailla. Elämä on kivaa <3

T. Laura, ranskis ja aurinkolasipussukka


Oli vähällä, ettei aurinkolasipussukka olisi päässyt lainkaan mukaan reissuun, sillä keksin sellaisen tarpeen kolme päivää ennen lähtöä. Lopputulos syntyi kahdessa illassa #visitriga-häsän selailun ja pakkaamisen ohessa.

virkattu aurinkolasipussi
riika, latvia

Malli on supersimppeli: Virkkasin alkuun 30 ketjusilmukkaa, jotka yhdistin renkaaksi kiinteällä silmukalla. Lopun työstä teinkin sitten kokonaan kiinteillä silmukoilla, jos ei lasketa ihan viimeistä piilosilmukkaa. Lopuksi vielä toinen pää umpeen (itse ompelin alussa tekemäni rinkulan kiinni silmukoita luodessa jättämälläni langanpätkällä).

Eihän pussukka murskautumiselta tai vääntymisiltä suojaa, mutta ehkä naarmuilta. Tai siltä, kun väkisin vetää avaimia tai kuulokkeita laukusta, vaikka hyvin ymmärtää niiden olevan kiinni jossain. (Kyllä, säilytän mm. avaimia, puhelinta ja aurinkolaseja samassa pikkulaukussa tai laukun sisällä olevassa pussukassa eli important stuff bagissa ihan ilman mitään suojia.)


Aurinkolasipussukan voisi tavallaan laskea myös osallistumisekseni kässäblogeissa kiertävään kirjahaasteeseen, jos saan vähän selittää.

Luen aika paljon ja rakastan kirjoja, kieltä ja tarinoita. En kuitenkaan rakasta moniakaan esineitä, en edes kirjoja esineinä. Muutama vuosi sitten, juuri ennen lähtöä Hongkongiin, sain valita joululahjan vanhemmiltani: ipad tai e-lukulaite. Valitsin lukulaitteen, ja tuo valinta tuottaa minulle edelleen lähes päivittäin iloa. Rakastan laitettani, jossa mukana kulkee aina kymmeniä, jopa satoja kirjoja - kevyesti ja pienessä tilassa.

No niin, tästä päästään siihen, että olen siis luopunut isosta osasta kirjoistani. (En siis pelkästään lukulaitteen takia, vaan myös lukuisten muuttojen ja ulkomailla vähien tavaroiden kanssa vietettyjen aikojen ansiosta.) Nykyiseen asuntooni (jossa olen alusta asti tiennyt asuvani korkeintaan vuoden) en tuonut oikeastaan lainkaan kirjoja tai edes kirjahyllyä. Tuntuu ihanalta, kun klassikot ja tuoreemmat lempparit eivät ole keräämässä pölyä - ne on tarkoitettu luettavaksi, ei hyllyyn kellastumaan. En sitä paitsi juuri koskaan edes lue kirjoja uudelleen - paitsi joskus jopa puoleen väliin sattumalta, kun en ole varma, olenko lukenut itse kirjan vai vain kirjasta.

Nykyisessä asunnossanikin minulla on kuitenkin yksi kässäkirja, jonka sain hiljattain lahjaksi: Molly Millsin Virkkuri. Virkkuri on mielestäni kaunis kirja, jossa on hyviä ideoita. Silti en ole tehnyt kirjasta yhtäkään työtä ainakaan sen jälkeen, kun sen itselleni sain.

Sitten siihen haateosioon: vaikka malli ei suoraan ole Virkkurista, kuvio on. Tai ainakin idea kuvioon, sillä kärsivällisyyteni ei riittänyt kahlaamaan läpi monisivuisia, kuvallisia ja yleiskielistettyjä ohjeita. Ehkä siksi en onnistunutkaan tekemään kerroksen vaihtoja kovin järkevästi, mutta sen huomattuani olin jo niin pitkällä, etten enää viitsinyt ruveta purkamaan ja pohtimaan.

Tämän yhden omistamani kirjan lisäksi lainaan kyllä kässäkirjoja ja -lehtiä kirjastoista, joita muuten rakastan!

T. Librarylover-86


Post Comment
Lähetä kommentti