...tule hyvä uni!
Ollessani lukiossa (eli melkein 10 vuotta sitten) sain Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana olleelta ystävältäni unisiepparin. Silloin sitä tosin kutsuttiin dream catcheriksi, koska ainakaan meidän pikkupaikkakunnallamme ne eivät olleet mikään yleinen juttu. Se oli tehty intiaanireservaatissa, joten esineessä oli jotain aitoutta. Niin, oli, sillä nyt en löydä tuota unisiepparia mistään. Olen reilun kahden vuoden aikana muuttanut viisi kertaa, ja sieppari lienee näiden muuttojen uhri.
Viikonloppuna näin unta graduseminaarista (jossa ohjaaja sanoi, että kaikilla muilla näyttääkin olevan asiat ihan hyvin, mutta Laura voisi jäädä juttelemaan seminaarin jälkeen), joten päätin, että unisieppari on saatava pitämään vastaavat painajaiset jatkossa poissa. Ja ovathan ne nyt nättejäkin.
Eilen marssin siis Sinelliin hankkimaan kehysrinkulaa. Rinkula löytyi (noh, kaksikin, olivat aika edullisia), muuten päätin pärjätä omistamillani materiaaleilla.
Ja tässä lopputulos. Ensin en päällystänyt rinkulaa, mutta sitten halusinkin päällystää, joten purin koko homman ja aloitin alusta. Nyt on hyvä. Tai no, viime yönä näin unta pikkuveljestäni, josta oli tullut aikamoinen pahis. Jossei siis hyvä toimivuusmielessä, niin ainakin kauneudessa.
Toinen hankkimani rinkula on suurempi, ja siihen aion viritellä jonkinlaisen pitsiliinan, vai mitä maljakonalusia ne pienet ovatkaan. Kävin eilen jo kahdessa Fidassa katselemassa, mutta niistä ei löytynyt. Ei olisi iso homma tehdä itsekään, joten voi olla, että käyn hakemassa lähikirpparilta vain valkoista lankaa.
Post Comment
Lähetä kommentti