Isoäitini ovat kyllä olleet kummatkin hyvin kutovaista sorttia, mutta jostain syystä villasukkavarantoni ovat silti kovin puutteelliset. Käytännössä omistan vain muutaman parin liian isoja sukkia ja yhdet sopivat. Ja niihin sopiviinkin tuli päälle iso reikä, jonka parsin liian tummalla langalla ja jotka sen ansiosta eivät ole enää kovin edustuskelpoiset.
Kun nyt kerran olen huomannut olevani taidokas villasukkien neuloja, päätin puuttua villasukkavajeeseeni itse. Kaipasin lähinnä talvinilkkureihin sopivia matalia ja yksivärisiä sukkia, joissa ei ole liikoja krumeluureja (sellaisethan minulta sujuisivat käden käänteessä ja silmää räpäyttämällä). Ihan perussukat ovat kuitenkin tylsät, joten päädyin Novitan pintaneulesukkiin. Toisin sanoen ihan perussukkiin muutamalla nurjalla silmukalla.
Sukat syntyivät parissa illassa, joista yhtenä olin lapsenhoitokeikalla kummityttöni luona. Siellä sain huomata, että lankakerien lisäksi kissat ovat äärimmäisen kiinnostuneita myös liikkuvista sukkapuikoista. Lievästi kissapelkoisena (ne kynnet!) koin jännittäviä hetkiä, kun sukkia neuloessani hoitopaikan kissa kehitteli riehakasta leikkiä puikkojeni kanssa.
Mulla ja Barack Obamalla oli eilen hyvä päivä, koska täytin eilen 26 vuotta (Obamalla ehkä jostain muustakin syystä). Sovitaan siis vaikka, että nämä sukat olivat synttärilahja itselleni. Kiitos!
P.S. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Synttärionnittelut! Tosi kauniit sukat neuloit. Mulla on joku ongelma sukkien neulomisen kanssa, teen paljon mieluummin lapasia ja huiveja...
VastaaPoistaKiitos! Mäkin olen tosiaan tehnyt vasta kahdet aikuisten sukat, joten ehkä tää innostus vielä laantuu :) Olen monelta kuullut, että sen toisen sukan tekeminen alkaa vähän kyllästyttämään, ja olen kyllä itekin sen huomannut. Onkohan lapasten kanssa sama?
PoistaMeillä kalistellaan puikkoja nälkäisenä. "Mamma! Anna raksuja!" :D
VastaaPoistaJollainhan se käsityörauha on saatava, vaikka sitten raksuja antamalla :)
Poista