villasukkien kuvaamisesta

6.3.2016
Villasukkien kuvaaminen on haastavaa.

Tänään aamulla makasin sängylläni jalat ylhäällä ja yritin vatsalihasteni voimalla vääntää yläkroppani siten, että saan jaloissa olevista sukistani kivan kuvan valkoista seinää vasten. Koukistelin jalkojani ja kääntelin nilkkojani, mutta ruutu toisensa jälkeen näytti teennäiseltä, tärähtäneeltä tai muuten vain tyhmältä. Eivät kelvanneet, sillä tavoitteena oli sensuelli villasukkakuva paljaine säärineen.

Oli pakko yrittää jotain muuta.

Niinpä nappasin sukat kassiin ja lähdin kosteaan kaupunkiin. Eihän Lahti mikään Lissabon ole, mutta lyhyen kävelylenkinkin matkalta löysin usean värikkään seinän kuvaustaustaksi. Sataman puutalot, persikkainen varaston ovi, pinkki taidemuseo... Sukat rohkeasti esiin, käsi suoraksi ja kuva talteen. Kenties ykkösvinkkini kuvaamiseen on se, ettei saa hävetä.


Tällä kertaa tyydyn roikottelukuviin, mutta jotkut sukat loistavat todella vasta jalassa. Siksi jatkankin venytysharjoitusia ja luovien kuvakulmien etsimistä. Nyt saa jakaa parhaita vinkkejä ja linkata onnistuneita kuvia, sillä aihe #sukkaselfie ei todellakaan ole loppuunkäsitelty.

Kuvissa näkyvät sukat ovat uudet lempparisukkani. Uusimmat yleensä ovat, koska miksi tehdä vähemmän lemppareita kuin edelliset.

Neulos on nimeltään broken seed stitch (ohje löytyy Ravelrystä). Kivan nopea, mutta silti kiinnostava neulottava. Lankana käytin Dropsin Fabelia, silmukoita kolmevitosiini loin 60. Hyvä perusohje Fabeliin löytyy täältä.
8 kommenttia on "villasukkien kuvaamisesta"
  1. Mä niin jaan tuon tuskan! Mun kuvani (https://www.instagram.com/p/2f3Iy7S7hd/?taken-by=veeraoksanen) ei ole ehkä onnistunein, mutta tämän parempaan en ole vielä pystynyt. Kuvausasento: selällään sängyllä, jalat joka nikamasta hieman kivuliaalla mutkalla ja paljon sokkona (kädet suoraan ilmassa että kuvakulma olisi oikea) kameralla räpsittyjä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihana selostus. Lopputulos on kyllä onnistuneempi kuin mun yritykset :)

      Poista
  2. Tuo ei saa hävetä-vinkki sopii ainakin minulle. Yleensä vain hätäisesti räpsin. Pitäisi kohdata kuvata rohkeammin ja lähempää. Ilmeisesti asutaan samassa kaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rohkeasti vaan! Et ainakaan olisi sitten ainoa tässä kaupungissa :)

      Poista
    2. Voin niin samaistua tähän :D vaikein asento mulla on ollut jalat seinää vasten, itse selällään maaten. Samalla vatsalihaksia pinnistäen selkää ylöspäin lattiasta ja kameralla räps :D lopputuloksen voi käydä katsomassa Saimaa sukat nimellä mun blogista :D taisi olla helminauhaakin kiedottuna sukkien ympärille. Olen kuitenkin saanut nykyään mieheni houkuteltua kuvaamaan sukkani jalassa kotona. Täytyisi vielä kenties hieman houkutella ulos, nimenomaan ei saa hävetä. Voi jos joku kertoisi sille sen :D mutta eipä tällä kylällä näe montaa miestä kamera kädelläsi lattialla mahalleen kuvaamassa vaimonsa juuri valmistuneita sukkia :D

      Poista
    3. Ihana kuulla, etten tosiaankaan ole yksin näiden tuskastelujeni kanssa. Ja pisteet miehelle kuvausavusta! :)

      Poista
  3. Hahaa, varvistukset, selän kierrot ja vatsalihasrypistykset sukkaselfieissä kuulostavat tutuilta, paitsi että pehmeän sängyn sijaan teen ne yleensä yläkerran aulassa/portaikossa, koska siinä mielstäni paras luonnonvalo valkoista portaikkoa vasten :) Mutta yleensähän niissä kuvakulmaltaan parhaissa kuvissa on sitten vähintäänkin tarkennus tai valaistus pielessä. Juuri kävin mielenkiinnosta läpi oman blogini sukkakuvat. Kovin alkavat toistaa itseään ja jotain variaatiota niihin kyllä pitäisi keksiä. Tuo ulos lähteminen ei varmaankaan olisi pahaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukkakuvien ottaminen portaikossa (ainakin tällä tekniikalla) kuulostaa melkein vaaralliselta :D

      Poista