epäonnistumisen päivänä epäonnistuneita tekeleitä

Kaikille käsitöiden tai vastaavien tekeville on aika varmasti tullut tutuksi ilmiö nimeltä epäonnistuminen. Idea ei joskus (yleensä?) väänny todellisuudeksi tai mallin muokkaaminen tekee tuotoksesta tunnistamattoman.

Mutta ei se mitään, sillä tänään vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää, jolloin epäonnistuminen on ihan jees ja tie uudistumiseen. Enemmän ja syvällisempää päivästä täältä.

Epäonnistumisen päivän kunniaksi muistelen omia epäonnistuneita käsitöitä ja tuunauksiani.

• klassinen "otan tästä paidan sivusta vähän sisään" ja sen jälkeen "oho, liian pieni".
• niiden korvisten piti olla helmikudonnalla tehdyt, mutta en saanut lankoja pääteltyä nätisti. vaihdoin helmikudonnan ystävänauhan solmeilemiseen ja ajattelin pudottaa helmiä vasta loppuun roikkumaan. lankoja oli kuitenkin liikaa ja helmien reiät liian pieniä, joten lopputulos on pelkkää solmeilua.
• oli ikean mustanruskea pöytälevy ja vaaleamman ruskeaa maalia. oli mustaan kyllästynyt asukas ja suti, mutta ei ollut hiontaa tai pohjakäsittelyä. tuli epätasainen ja tahmainen lopputulos.
• turkoosista sulista tehdyistä korviksista jäi väriä ihoon, onneksi tämä tapahtui samana vuonna, kun Avatar teki sinisestä ihosta viileen.
• helmistä tehty statement-kaulakoru vääntyi ja kääntyi, eikä millään suostunut pysymään nätisti kaulassa. purkutuomio.
• pikkuveljelle neulottu pipo venyi ensimmäisessä sateessa monenkertaiseksi. silmille tuli.
• lähes jokaisen käsityön aloittava yritys (ohjeet luettu huonosti, väärää lankaa, väärä puikkokoko) ja purku -episodi. toistuu yleensä yhdestä kolmeen kertaan, kunnes tekniikka on hiottu sopivaksi tai hermot riekaleina. (niin ja mallitilkkuja en tee, jos joku ei tästä jo arvannut.)
• kaulakorua varten ostettu Cernit-massa muuttui uunissa aivan ihon väriseksi, näytti muuten kaulalla aika irvokkaalta.

Joskus epäonnistumisista tulee paha mieli, etenkin jos tekele on tarkoitettu läheiselle annettavaksi. Mutta se fiilis, kun pitkän yrityksen jälkeen jokin kolahtaa paikalleen ja keksii paremman tekniikan tai sopivan silmukkamäärän, on vertaamaton. Epäonnistutaan siis jatkossakin, koska kai se vaan on osa elämää ja käsitöitä. Ja kuten päivän ajatuksenakin on, ilman epäonnistumista ei kehitettäisi mitään uutta. Olisi saattanut vaikka