Siitä asti kun näin A Beautiful Mess -blogissa kirjomalla koristellun valokuvan, olen halunnut testata tekniikkaa itsekin. Viime viikolla sain siihen viimein tilaisuuden, kun juhlimme kummityttöni ristiäisiä (joiden etiketissä mokailin jo ennen kuin pääsin edes paikalle).
Pikkuinen näyttää kuvassa niin mietteliäältä (ja oikeassa yläkulmassa sattui olemaan sopivasti tyhjää), että päädyin klassiseen ajatuskupla-koristeluun. Tutin kirjoin ajatuskuplaan siksi, että toistaiseksi melko kevyen vauvakokemukseni mukaan pienillä ihmisen aluilla on mielessä lähinnä maito, tissi tai joku muu suuhun tungettava. Realistisempaa olisi varmaan ollut kirjoa vauva ajattelemaan tissiä, mutta tutti saa palvella tässä siistitymmässä versiossa. Tutin kirjonnassa oli vähän haastetta, mutta mielestäni lopputulos on ihan tunnistettava, vaikka välillä näyttikin jo huonolta. Valokuvassa reiät näkyvät nimittäin niin selvästi, että harhapistoihin ei ole juuri varaa. Tähän tuli muutama ylimääräinen reikä, mutta ne ovat onneksi tutin punaisen osuuden alla näkymättömissä. Rintapieleen kirjoin vielä M-kirjaimen viittaamaan vauvan ensimmäiseen nimeen, joka oli tiedossa jo ennen ristiäisiä.
Valokuvassa kahden päivän ikäinen tyttö on vajaassa kahdessa kuukaudessa muuten kasvanut (kirjoitin ensin lihonut, mutta siitä ei taida vauvahommassa olla kyse) melkein kaksi kiloa. En ymmärrä, miten viisikiloisina syntyneiden vauvojen sylikummit pärjäävät, sillä minun teki tiukkaa jo tämän nyt viisi kiloa painavan neidon kanssa. Vielä kaksi päivää myöhemminkin käsissä tuntuu, kun sopivasti venyttelee. (Kertookohan tämä kuitenkin enemmän kummin lihaskunnosta kuin vauvan painavuudesta...) Kummitäti muuten kiittää, että pieni oli koko kastehetken ajan oikein hienosti. Vähän nukahteli, mutta ei pitänyt ääntäkään. Sydän.
Post Comment
Lähetä kommentti